maanantai, 5. elokuu 2013

Rallihuuruja

Jyväskylässä joka vuosi saa kokea aina yhtä nautinnollisen örvellysjuhlan huumaa, kun Neste Rally -tapahtuma valtaa koko kaupungin kusen ja roskan täyttämällä ilakoinnillaan. Ylinopeutta ajaminen, rattijuopot, uskomattoman typerät ohitukset ja muu kohkaaminen liikenteessä ovat varmoja tuntomerkkejä sille, että rallit ovat taas täällä. Tapahtumaan on lähes mahdoton olla saamatta jonkinlaista kosketuspintaa, vaikka kuinka yrittäisi elää niistä välittämättä. Ja ei, en todellakaan aio lähteä omasta kodistani ja kaupungistani sen takia, että rallikansa saa rauhassa örveltää.

Joka vuosi käyn saman kamppailun mielessäni rallien lähestyessä. Yritän olla provosoitumatta, yritän ymmärtää, yritän olla välittämättä. Kuitenkin, heti ensimmäisten helikopteripörräysten ja jostain kaikuvan auton revittelyn äänten kuullessani alan nähdä punaista. Miksi?

Olen käynyt lukuisia väittelyitä rallien kannattajien kanssa ja käynyt läpi pointteja puolesta (työllisyys, kaupallisuus, paikallinen kulttuuriperinne, autotekniikan kehittyminen) ja vastaan (ilmasto, paikallinen ympäristö, lukuisat lieveilmiöt). Näennäisesti ralleilla on samoja kaupallisia hyötyjä kuin vaikkapa jollakin suuryrityksellä (ja samoja haittoja), mutta mikään argumentti ei ole saanut minua vakuuttumaan rallien arvokkuudesta ja oikeellisuudesta. En lähde tässä nyt ruotimaan tarkemmin kaikkia rallien hyviä ja huonoja puolia, vaan yritän jotenkin tiivistää sen, mikä ralleissa itseäni eniten korpeaa.

Rallien syvin olemus ei ole ikinä auennut minulle. Mitä rallit antavat katsojalle? Jotenkin voin ymmärtää rallin ajamisen kuskin näkökulmasta, ihmiset harrastavat muitakin hurjia extreme-lajeja henkensä uhalla. Kuski ajaa adrenaliinihöyryssä ja jollain tapaa varmasti aina pyrkii ylittämään itsensä, kehittyä siinä mitä tekee. Mutta mikä kumma voima vetää tuhansittain ihmisiä joukolla sitä katsomaan? Ehkäpä katsojan tarve eläytyä tilanteeseen ja kunnioittaa sitä yksilöä joka suoritukseen pystyy. Oikeuttaako pelkkä tällaisen tarpeen tyydyttäminen kaikkeen siihen negatiiviseen, mitä rallitapahtuma tuo tullessaan?

Olen törmännyt tällaiseenkin perusteluun: "Mikä sen parempaa kuin katsella hienoja autoja, jotka menevät lujaa!" Tällaista argumenttia pidän yhtä avartavana kuin omaa provokatiivista heittoani: "Rallit on paskaa. Piste."

Eräs toinen asia rallikeskustelussa on minua ihmetyttänyt. On jotenkin hassua, että rallien vastustajia pidetään "kiihkoilijoina" ja saan aina perinteiset "viherpiipertäjäpuunhalaajahippi"-kommentit ensimmäiseksi kun ilmaisen mielipiteeni ralleista. Minulle ei kuitenkaan esimerkiksi maksanut paljonkaan vaivaa, saati rahaa olla menemättä ralleihin, käydä ilmaisessa Reclaim the Street -tapahtumassa, ja kirjoittaa muutama kommentti ralleista naamakirjaan. Enemmän olen kokenut aggressiota rallien kannattajien puolelta, joiden pyhää lajia ei saisi missään kritisoida. Rallien kannattajat tuntuvat pitävän kritisoijia kapeakatseisina vastarannankiiskinä, mutta lankeavat samaan kuoppaan hyvin usein itsekin.

Omasta puolestani voin sanoa, että olen ainakin yrittänyt ymmärtää. Avomiehenikin käy ralleissa, eikä tulisi mieleenikään esimerkiksi kieltää häntä menemästä. Kirjahyllyn päälle sijoitetut pienoismalliralliautot tekisi joskus kyllä mieleni piilottaa johonkin syvimmän ja pimeimmän kaapin perukoille. :)

Kommentit

Ladataan...
  • It's me allright

    Rockhenkinen hippi, materialistinen ekohenki, kokeilija, innostuja, epäonnistuja.. Opettaja ja oppija.