lauantai, 14. syyskuu 2013

Asioita, joita en kannata mutta teen tai toteutan silti:

  1. Materialismi. Haluaisin elää mahdollisimman ekologisesti ja päästä eroon turhasta tavarasta. MUTTA. Rakastan sisustamista. Rakastan ompelemista ja kaikenlaista näpertelyä, joita varten kerään kaikenmaailman tilpehöörejä. Rakastan vaatteita, ja niitä on paljon. Rakastan kirjoja, ja haluan niitä aina vaan lisää. Kirjat ovat minulle lisäksi jonkinlainen henkinen statussymboli. Hölmöä.

     

  2. Veden tuhlaus. Vesi on suomalaisille itsestäänselvyys, mutta toisaalla niin ei ole. Meilläkin voi pian olla pula vedestä, eikä tuhlaileva vedenkulutus ole millään muotoa järkevää. MUTTA. Rakastan pitkiä, kuumia suihkuja. Etenkin talvella. Saatan seistä kuuman suihkun alla aamulla useamman minuutin ainoastaan nautiskellen. Paljut ja porealtaat ovat kanssa aika jees.

     

  3. Liika elektroniikka. Laitteet kuluttavat sähköä, niiden valmistukseen käytetään vaarallisia aineita ja käytetyt päätyvät usein kehitysmaiden lasten sörkittäväksi syöpää aiheuttaen. MUTTA. Kännykästä ja läppäristä minut saisi suunnilleen vierottaa 12 askeleen ohjelmalla. Telkkarista voisin luopua, mutta nyt kun sellaisen omistaa, niin tulee puolison vaikutuksella katsottua kaikenlaista soopaa, päivittäin. Ja meillä on muuten niitä telkkareita kaksi, toinen makkarissa. Yäk.

     

  4. Roskaruoka. Ihanteeni olisi, että tekisin mahdollisimman paljon ruokaa alusta asti itse, mahdollisimman lähellä ja mieluiten luomuna tuotetuista aineksista. Haluan arvostaa lähituottajia sekä antaa omalle kropalleni puhdasta ravintoa. MUTTA. Olen välillä tosi laiska ja kiireinen, enkä yksinkertaisesti jaksa tehdä itse. Luomu on myös kallista ja joskus laitan sen rahan johonkin turhempaan mielummin. Joskus vaan tekee mieli roskaruokaa, eikä asiaa auta että puoliso liputtaa sen puolesta. Syntisen usein, pakko myöntää.

     

  5. Lemmikit. On tarpeeksi, että ihminen alistaa eläimiä ravinnon takia, niitä ei tarvitsisi sen lisäksi kahlita pieniin huoneisiin, pantoihin ja remmeihin. Lemmikin pitäminen on täysin itsekästä, etenkin kaupunkiolosuhteissa. MUTTA. Rakastan eläimiä. Rakastan hoivata niitä ja pitää niitä lähes ystävinäni. Ihmisen ehkä oudoin halu on ottaa lemmikki ja ”rakentaa” sille mahdollisimman luonnolliset elinolot. Mutta niin minäkin haluaisin tehdä. "Onneksi" tässä asiassa puolison allergia toppuuttaa.

     

  6. Alkoholi. Jos olisin kaikkivoipa, poistaisin alkoholin ja muut huumausaineet kokonaan maailmasta. Ei ole mitään järkeä myrkyttää itseään tilaan, jossa ei pysty toimimaan niinkuin normaalisti toimisi. MUTTA. Juon alkoholia. Aika reippaastikin, välillä.

     

  7. Välinpitämättömyys. Aina pitäisi miettiä tekojensa seurauksia, aina pitäisi ottaa selvää ja olla jokin näkemys asiaan kuin asiaan. Pitäisi tiedostaa, tehdä valintoja ja seisoa niiden takana. Pitäisi välittää. MUTTA. Aina ei jaksa. Joskus sitä vaan heittää jotkut omatkin arvonsa romukoppaan hetkeksi ja antaa mennä fiiliksen mukaan. Toisinaan sitä katuu myöhemmin ja toisinaan ei. Joskus on pakko elää hetkessä.

maanantai, 26. elokuu 2013

Paskoja adresseja

Maahanmuutto, tuo ikuinen kiistakapula. Facebookissa viljellään idioottimaisia adressipyyntöjä maahanmuuttajien poistamiseksi tai ainakin heidän ”mielettömien” tukiensa alas ajamiseksi. Usein nämä adressit ovat kökköjä, täysin perustelemattomia, lonkalta heitettyjen mielipiteiden kaltaisia. On surullista katsoa, kun tällaiset heitot saattavat saada yli 30 000 nimeä peräänsä.

 

Yhtä hyvin voisin laittaa tällaisen adressin:

”Miksi Jämsästä muuttaneet työttömät saa lorvehtia Jyväskylässä meidän maksamilla tuilla ja käyttää Jyväskylän palveluita? Menkööt takaisin Jämsään ja huolehtikoot siellä omistaan, ei kuuulu Jyväskylälle tämmöinen hyysääminen. Jämsän kulttuuriin kuuluu myös kauhea juopottelu, pontikan keitto ja väkivaltaisuus. Jämsäläiset haastavat riitaa kaikkien muiden paikkakuntalaisten kanssa, sellaisiako me haluamme tänne puhtoiseen Jyväskylään? Kyllä minun kissani kuuluu saada parempaa tukea kuin työttömän jämsäläisen.”

 

Minulle maailma on ikään kuin iso kaupunki. Kaupungilla menee juuri niin hyvin kuin sen köyhimmällä asukkaalla. Toki käytännössä pienemmät hallintoyksiköt ovat järkeviä ja toimivampia, mutta aatteellisesti, filosofisesti katsottuna mielestäni meidän kuuluu auttaa kaikkia ketä suinkin voimme, asui hän sitten naapurissa tai tuhansien kilometrien päässä. Monet vetoavatkin siihen, että lähempänäkin on avun tarvitsijoita: eikö ensi auteta heitä ja sitten vasta kauempaa tulleita. Miksi ratkaisu lähempänä asuvien ongelmiin pitäisi olla jonkun toisen auttamiselta pois? Miksei säästöä voisi tehdä jostakin muusta paljon turhemmasta?  Tässä kai näkyy suomalaisten kateus, kaikki mikä menee toiselle, on jotenkin pois itseltä. Itsekästä paskaa, sanon minä.

 

Jos maahanmuuttajien tukia ihmetellään vaikkapa suomalaisen vanhuksen tai opiskelijan toimeentuloon verraten, eikö silloin pitäisi tehdä adressi eläkkeiden tai opintotuen korotuksesta? En ymmärrä mitä hyötyä on siitä, että ajetaan alas muiden tukia toisten kustannuksella. Eikö pitäisi säästää jostain muusta niin, että tukea riittää mahdollisimman monille? Itsekkyys näkyy myös siinä, ettei haluta kiristää omasta hyvinvoinnista ja turhasta kuluttamisesta, vaan mielummin ajetaan muita alas jottei menetetä mitään omaa. Jos maahanmuutto vaikkapa kiellettäisiin kokonaan, niin luuletteko suomalaisten tulojen tai tukien muuttuvan yhtään sen tasa-arvoisimmiksi?

 

Haluaisin nähdä enemmän taistelua oikeiden asioiden puolesta. Maahamuuttopolitiikassa on varmasti omat ongelmansa, kuten kotouttamisen kohdalla, ja niistä tuleekin keskustella. Mutta jos motiivina on suomalaisen yhteiskunnan epätasa-arvo, niin silloin pitäisi taistella niiden asioiden puolesta, eikä hyökätä muita ihmisiä vastaan. Maahanmuuttokeskustelua dominoi edelleen suoranainen ihmisviha.

 

maanantai, 5. elokuu 2013

Rallihuuruja

Jyväskylässä joka vuosi saa kokea aina yhtä nautinnollisen örvellysjuhlan huumaa, kun Neste Rally -tapahtuma valtaa koko kaupungin kusen ja roskan täyttämällä ilakoinnillaan. Ylinopeutta ajaminen, rattijuopot, uskomattoman typerät ohitukset ja muu kohkaaminen liikenteessä ovat varmoja tuntomerkkejä sille, että rallit ovat taas täällä. Tapahtumaan on lähes mahdoton olla saamatta jonkinlaista kosketuspintaa, vaikka kuinka yrittäisi elää niistä välittämättä. Ja ei, en todellakaan aio lähteä omasta kodistani ja kaupungistani sen takia, että rallikansa saa rauhassa örveltää.

Joka vuosi käyn saman kamppailun mielessäni rallien lähestyessä. Yritän olla provosoitumatta, yritän ymmärtää, yritän olla välittämättä. Kuitenkin, heti ensimmäisten helikopteripörräysten ja jostain kaikuvan auton revittelyn äänten kuullessani alan nähdä punaista. Miksi?

Olen käynyt lukuisia väittelyitä rallien kannattajien kanssa ja käynyt läpi pointteja puolesta (työllisyys, kaupallisuus, paikallinen kulttuuriperinne, autotekniikan kehittyminen) ja vastaan (ilmasto, paikallinen ympäristö, lukuisat lieveilmiöt). Näennäisesti ralleilla on samoja kaupallisia hyötyjä kuin vaikkapa jollakin suuryrityksellä (ja samoja haittoja), mutta mikään argumentti ei ole saanut minua vakuuttumaan rallien arvokkuudesta ja oikeellisuudesta. En lähde tässä nyt ruotimaan tarkemmin kaikkia rallien hyviä ja huonoja puolia, vaan yritän jotenkin tiivistää sen, mikä ralleissa itseäni eniten korpeaa.

Rallien syvin olemus ei ole ikinä auennut minulle. Mitä rallit antavat katsojalle? Jotenkin voin ymmärtää rallin ajamisen kuskin näkökulmasta, ihmiset harrastavat muitakin hurjia extreme-lajeja henkensä uhalla. Kuski ajaa adrenaliinihöyryssä ja jollain tapaa varmasti aina pyrkii ylittämään itsensä, kehittyä siinä mitä tekee. Mutta mikä kumma voima vetää tuhansittain ihmisiä joukolla sitä katsomaan? Ehkäpä katsojan tarve eläytyä tilanteeseen ja kunnioittaa sitä yksilöä joka suoritukseen pystyy. Oikeuttaako pelkkä tällaisen tarpeen tyydyttäminen kaikkeen siihen negatiiviseen, mitä rallitapahtuma tuo tullessaan?

Olen törmännyt tällaiseenkin perusteluun: "Mikä sen parempaa kuin katsella hienoja autoja, jotka menevät lujaa!" Tällaista argumenttia pidän yhtä avartavana kuin omaa provokatiivista heittoani: "Rallit on paskaa. Piste."

Eräs toinen asia rallikeskustelussa on minua ihmetyttänyt. On jotenkin hassua, että rallien vastustajia pidetään "kiihkoilijoina" ja saan aina perinteiset "viherpiipertäjäpuunhalaajahippi"-kommentit ensimmäiseksi kun ilmaisen mielipiteeni ralleista. Minulle ei kuitenkaan esimerkiksi maksanut paljonkaan vaivaa, saati rahaa olla menemättä ralleihin, käydä ilmaisessa Reclaim the Street -tapahtumassa, ja kirjoittaa muutama kommentti ralleista naamakirjaan. Enemmän olen kokenut aggressiota rallien kannattajien puolelta, joiden pyhää lajia ei saisi missään kritisoida. Rallien kannattajat tuntuvat pitävän kritisoijia kapeakatseisina vastarannankiiskinä, mutta lankeavat samaan kuoppaan hyvin usein itsekin.

Omasta puolestani voin sanoa, että olen ainakin yrittänyt ymmärtää. Avomiehenikin käy ralleissa, eikä tulisi mieleenikään esimerkiksi kieltää häntä menemästä. Kirjahyllyn päälle sijoitetut pienoismalliralliautot tekisi joskus kyllä mieleni piilottaa johonkin syvimmän ja pimeimmän kaapin perukoille. :)

maanantai, 5. elokuu 2013

Kokeilu

Vihdoin päätin kokeilla blogin tekemistä, saa nähdä jääkö ihan kokeiluksi vain, vai tuleeko tästä uusi harrastus. Kirjoittaminen on ainakin ollut mun juttu joskus, nykyään ei tunnu olevan aikaa kuin esseille ja gradun vääntämiselle kirjottamisen saralla. Mutta yritetään! :)

  • It's me allright

    Rockhenkinen hippi, materialistinen ekohenki, kokeilija, innostuja, epäonnistuja.. Opettaja ja oppija.